Humanistiliiton lausunto 15.3.2012

Tulevaisuuden perusopetus – valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Humanistiliiton lausunto 15.3.2012

Lausunnon johtopäätökset:

1) Elämänkatsomustieto tulee säilyttää vaihtoehtona uskonnon opetukselle.

2) Katsomuksellisen opetuksen järjestämiseen tulee varata riittävät voimavarat, jotka
toteuttavat katsomuksellisen tasa-arvon.

3) Perusopetuksessa tulee aloittaa yleinen lainsäädännön harmonisointi lähtökohtana
periaate, ettei jäsenyys uskonnollisessa tai muussa katsomuksellisessa yhteisössä aiheuta
muutoksia henkilön oikeusasemaan. Jäsenyys uskonnollisessa tai muussa katsomuksellisessa
järjestössä ei ole julkinen. Vain asianomainen yhteisö saa pitää rekisteriä kansalaisten
ja Suomessa asuvien kuulumisesta kyseiseen uskonnolliseen tai muuhun katsomukselliseen
yhteisöön (vrt Henkilötietolaki 523/1999).

Lausunto kokonaisuudessaan:

Humanistien näkökulma

Kun ihminen itse uskaltaa ajatella, ja kun hänen julkiset oikeutensa ja velvollisuutensa
eivät ole sidoksissa järjestöjen ja muiden yhteisöjen jäsenyyteen vaan ainoastaan
kansalaisuuteen, yksilö kasvaa itsenäiseen täysi-ikäisyyteen. Suomessa ei tule jatkaa
vapaamielisyydelle vierasta perintöä siinä, että kansalaisten oikeuasemaan vaikuttaa
henkilön jäsenyys kirkossa tai muussa katsomuksellisessa yhteisössä.

Katsomuksellisten humanistien mielestä kaikkialla maailmassa oman maailman- ja
elämänkatsomuksensa vapaa ja itsenäinen luominen, omaksuminen ja viljeleminen on jokaisen
yksilön luovuttamaton ihmisoikeus. Yhteiskunnan ja julkisen vallan tehtävänä on
aikaansaada tämän oikeuden toteutumiselle mahdollisimman hyvät lainsäädännölliset,
opetukselliset, taloudelliset ja kulttuuriset olosuhteet. Humanistien mielestä myös
yhteiskunnan edun mukaista on sen jäsenten aito ja itsenäinen katsomuksellinen
harrastuneisuus, koska katsomuksellisesti vastuuntuntoisina he ovat vastuuntuntoisia myös
yhteiskunnallisen elämän eri aloilla.

Katsomuksellisissa kysymyksissä päätäntävaltaa on uskallettava antaa enemmän yksilöille.
Edellä esitettyä periaatetta korostaa Suomen monikulttuuristuminen. On monia uskontoja ja
muita katsomuksia, joita harjoitetaan yksityisesti kuulumatta jäsenenä mihinkään
yhteisöön. Julkisen vallan ylläpitämän kouluopetuksen tulee turvata kaikkien kuten
hindujen, muslimien ja humanistien vapaus- ja positiiviset oikeudet riippumatta
yhteisöihin kuulumisesta. Yleinen katsomuksenvapauden tunnustaminen auttaa rasisminkin
torjunnassa. Yleensä työryhmämuistiossa on hyvin käytetty Yhdistyneiden kansakuntien ym.
rinnakkaisilmaisua asiakokonaisuudelle religion and belief.

Perusopetusuudistuksessa tulee toteuttaa yleinen lainsäädännön harmonisointi ja säätelyn
purku lähtökohtana periaate, ettei jäsenyys katsomuksellisessa yhteisössä vaikuta
henkilön oikeusasemaan. Sellaisen jäsenyyden ei tule olla julkinen asia. Viranomaisella
ei tule olla oikeutta pitää rekisteriä kansalaisten ja Suomessa asuvien kuulumisesta
katsomukselliseen yhteisöön. Annettavan asetuksen perusteluihin voidaan liittää lausuma
lainsäädäntätyön aloittamisesta.

Yleisarvio työryhmän mietinnöstä

Mietinnössä on sivistynyt ja kansallisen koulutuksen kannalta myönteinen sävy. Siinä on
hyvin käytetty Yhdistyneiden kansakuntien ym. rinnakkaisilmaisua asiakokonaisuudelle
religion and belief. Haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota tiettyyn osaan
periaatteellisista lähtökohdista.

Uskonnollisten ja sekulaarien katsomusten tasa-arvoinen kohtelu on ilmaistu Yhdistyneiden
kansakuntien yleiskokouksen  vuonna 1981 yksimielisesti antamassa julistuksessa
Declaration on the Elimination of All Forms of Intolerance or Discrimination Based
Religion and Belief (25.11.1981/A/36/684). Asiaa on myöhemmin käsitelty seurantana
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin pyydettyä 28.9.1984 jäsenmaiden raportteja (ref
G/SO 224/1 1-2), josta tuloksena oli päättöasiakirja Kansainvälinen neuvoa-antava
konferenssi kouluopetuksesta koskien uskonnon- ja uskomustenvapautta, suvaitsevaisuutta
ja syrjinnän estämistä Madrid 23.-25. 11. 2001. Vapausoikeuksia on Suomessa pyritty
laajentamaan perusoikeusuudistuksessa 1995 omantunnonvapauden suuntaan (731/1999).(ei
muutoksia PTK 56/2010 vp, HE 60/2010 vp). Periaate soveltaa omantunnonvapautta niin
uskonnoillisiin kuin sekulaareihin katsomuksiin on selkeästi ilmaistu Perusoikeuskomitean
mietinnössä (1992:3). Sama pätee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa
kansanvälisessä yleissopimuksessa  (SopS 7-8/1976), Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
(SopS 18-19/1990) ja  Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa  (SopS 59-60/60/1991

Uskonnonvapauskomitean  mietintö  (2001:1) pohtii perustuslain takaamaan
omantunnonvapauteen liittyviä katsomuksellista järjestäytymistä ja uskonnon sekä
vakaumuksen harjoittamista koskevia kysymyksiä (esim sivut 5-9) varsin ansiokkaasti.
Valitettavasti pohdinta ei ole johtanut vastaaviin säädösehdotuksiin. Vaikka perustuslain
6 §, joka siis kieltää kansalaisten asettamisen eriarvoiseen asemaan uskonnollisesta tai
muusta katsomuksesta johtuen, on suoraan sovellettavissa, on käytäntö osoittanut, että
juuri sekulaarien katsomusten osalta tarvittaisiin tarkempia määreitä. Uusi tilanne
korostaa tarvetta uudelleen arvioida perusoikeusuudistuksessa omaksuttua linjaa (HE
309/1993).

Suomen kansallisen edun, ja ennen kaikkea kansalaistemme ja muiden Suomessa asuvien
perusoikeuksien kehityksen kannalta edellä kuvattu hidas mutta vakaa tasa-arvoistava
kehityskulku pitäisi ottaa huomioon alkaneen vuosituhannen katsomusoikeusuudistuksessa
esimerkiksi koskien kouluopetusta..

Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetus

Elämänkatsomustiedon ja uskontojen opetus liittyy läheisesti oppilaiden ja kotien
arvokasvatukseen, ja siten siihen liittyvät kysymykset muodostavat erityisen tärkeän ja
toisaalta herkän alueen oppiaineiden kentässä. Ei ole liioiteltua väittää, että
katsomusopetuksen järjestelyt ovat ihmisoikeuskysymys (ks. Yleissopimus syrjinnän
vastustamiseksi opetuksen alalla, SopS 59/71, tai kuten Suomen hallitus totesi 7.3.1980
vastauksessaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin selvityspyyntöön G/SO 215/51 FINL
/9/10/1979). Asia on kansainvälisesti nähty tässä valossa, kun mm. Lapsenoikeuksien
komitea on lausunnossaan Suomen valtiolle (FIDH / 7 Sep 1995 > 96 Jan CRC/C/15 >
CERD/C/240/Add.2 & CERD/C/SR. 1141 – 1142) ollut huolestunut vähemmistöihin kuuluvien
lasten opetuksesta ja tähän liittyvästä opettajankoulutuksesta. (vähemmistöistä myös VN
selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 2004 sekä Suomen toinen kansallinen raportti –
luonnos helmikuu 2012). Suomen humanistiliitto on kiinnittänyt ulko- ja
oikeusministeriöiden huomiota julkishallinnon henkilöstön kouluttamiseen uudistuvaan ja
aktiiviseen ihmisoikeusajatteluun.

Hyvää ja kaunista perusopetukseen

Perusopetuksen keskeinen tavoite on edistää luovan ja itsenäisen ajattelun kehitystä.
Etiikassa tulee antaa runsaasti tilaa opiskelijoiden yksilöllisten näkemysten
muodostamiselle. Kun opiskelijat paneutuvat peruskysymyksiin, joihin ei ole
yksinkertaisia ratkaisuja, he oppivat muodostamaan ja perustelemaan omia näkemyksiään
sekä samalla kunnioittamaan toisenlaisia perusteltuja näkemyksiä. Mutkikkaiden kysymysten
pohdiskelu ryhmässä kasvattaa opiskelijoissa kykyä luottaa omiin yksilöllisiin
mahdollisuuksiinsa selvittää vaikeitakin ongelmia. Näin etiikan opiskelu tukee oppilaiden
kasvua aktiivisiksi, vastuullisiksi ja suvaitsevaisiksi kansalaisiksi.  Tästä on paljon
näyttöä filosofiaa lapsille opetusohjelman käytössä sekä sosiaalipsykologian
tutkimustuloksissa.

Filosofisen etiikan käytännön merkitys perustuu siihen, että opiskelija oppii jäsentämään
käsitteellisesti arvoja, normeja ja merkityksiä koskevia kysymyksiä. Näitä ovat mm. hyvän
ja oikean käsitteet, toimintaa ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin
sekä muihin arvoihin.

Tämän takia po. asetuksen 2§:ssä pitäisi puhua kauniista tavoista eikä hyvistä tavoista,
sillä hyvä usein liittyy moraalisiin arvoihin (jolloin pikemmin on kyse toisten huomioon
ottamisesta) ja tavat kauneusarvoihin. Kauniit tavat ovat kulttuurisesti ja ajallisesti
suhteellisia, ihmisoikeudet ovat taas yleisiä ja jakamattomia.

Hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta keskeistä on, että opiskelija osaa arvioida
elämää ja toimintaa moraalisista näkökulmista sekä perustella arvioitaan etiikan
käsittein, kykenee jäsentämään omia moraalisia ratkaisujaan ja perusteitaan etiikan
välinein ja oppii kriittisyyttä ja suvaitsevaisuutta niin itseä kuin toisia kohtaan.

Etiikan opiskelu auttaa näkemään, mitä merkitystä erilaisilla tiedoilla ja taidoilla on
yksilölle ja yhteiskunnalle. Tietojen ja taitojen erikoistumisen vastapainona filosofisen
etiikan opiskelu opettaa hahmottamaan laajempia käsitteellisiä kokonaisuuksia ja
yhteyksiä. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas osaa hahmottaa ongelmia ja niiden
erilaisia mahdollisia ratkaisuja Tavoitteena tulisi olla, että oppilas osaa arvioida
elämää ja toimintaa moraalisista näkökulmista sekä perustella arvioitaan etiikan
käsittein.

Tiedonhakuun suuntautunut yhteisö tai oppimisryhmä on samalla sinällään yksi koulun
tavoitteista sekä menetelmä oppia sisältöjä ja taitoja. Lyhyesti sanoen tiedonhakuun
suuntautunut yhteisö on prosessi, jossa ryhmä ihmisiä työskentelee yhdessä dialogin
keinoin saadakseen selvemmän käsityksen yhteisestä kiinnostuksen aiheesta. Siinä
tiedonhakijat sitoutuvat ymmärtämisen, selityksen tai totuuden etsintään. Ratkaisun
löytyminen ei ole varmaa, mutta painopiste onkin ryhmän yhteisessä yrityksessä ratkaista
ongelma.

Rajatussa merkityksessä tutkiva oppiminen on tieteellisen tutkimuksen kaltaisten
menetelmien soveltamista opiskeluun. Oppija seurailee tiedonhankinnassa tai ajatuskokein
tutkimuksen polkua ongelmasta hypoteesien ja argumenttien kautta raporttiin. Toisaalta
tiedonkokoamiseen ja esittämiseen keskittyvä projektityöskentely voi muodostaa myös
tutkivan yhteisön.

Tutkiva yhteisö voi rakentua vähitellen, siten että oppilaille annetaan malleja,
virikkeitä ja tilaisuus ajatteluun. Oppilaat ovat luonnostaan kiinnostuneita
kulttuuriperintöön liittyvistä kysymyksistä. Etiikan opiskelussa voidaankin käyttää eri
katsomusten lähestymistapoja ja perusteluja aineistona, joita tutkitaan etiikan
käsittein. Oppilaat kysyvät mikä on mahdollista.

Ajattelu, jota usein pidetään yksityisenä toimintana, voidaan tuoda muiden tietoon
dialogin keinoin. Kun ajattelu näin on saatu julkiseksi, sitä voidaan  tutkia ja
arvioida. Arviointi puolestaan voi johtaa ajattelun kehittymiseen. Tutkivan oppimisen
pedagoginen pääsisältö koostuukin oivalluksesta, joka yhdistää opiskeltavat
tietorakenteet ja taidot työtapaan, joka lähtee oppilaan omasta kokemuksesta ja hänen
luontaisesta halusta etsiä merkityksiä.

Oppilaan kokemus liittyy läheisesti  hänen haluunsa löytää merkitys. Oppilaat  kysyvät
usein ‘Entäs sitten?’. Se on  tärkeä kysymys, koska sillä oppilaat  voivat
vapaamuotoisesti tiedustella merkitystä.  ‘Entäs sitten?’ on jossain määrin uhmakas
puhekielen ilmaus, mutta se on itse asiassa tapa kysyä ”Miksi tämä on tärkeää?” tai
”Miksi minun pitäisi välittää tästä?”.   Pyrkimyksenä on ilmiöiden selittäminen eikä
vain  kuvaileminen ja tosiseikkojen muistaminen. Ymmärtäminen ei synny muistetun
toistamisesta, vaan asioiden merkityksen ja keskinäissuhteiden selittämisestä ja
oivaltamisesta.

Parempaan oppimiseen johtaa siis omakohtaisesti mielekkääksi koettu pohdiskelu. Se
edellyttää riittävää kosketuspintaa pohdittavien asioiden ja oppilaan oman
kokemusmaailman välille. Siksi opiskeluryhmän tuleekin saada itseohjautuvasti vaikuttaa
niin sisältöihin kuin työtapoihin. Tämä tarkoittaa samalla siirtymistä ulkoisesta
motivaatiosta sisäiseen motivaatioon. Opiskeluryhmä ottaa enemmän vastuuta opinnoistaan.
Siihen kuluville kasvaa oma tarve etsiä selvyyttä maailman selittämisessä.

Maailman käsitteellistäminen eli eroon kaikki kelpaa lähtökohdasta

“Jos aiot puhua kanssani, määrittele ensin käsitteesi.”  Oppimiskeskustelussa kuin
monenlaisessa muussakin toiminnassa oppilaiden edellytetään ymmärtävän käsitteet, jotka
määritellään esimerkein ja mallitapauksin, ja joita tutkitaan analogian ja metaforan
avulla. Käsitteiden moniselitteisyyttä ja epämääräisyyttä selvitellään harjoitusten,
keskustelun ja toiminnan avulla.

Mahdollinen etiikan opetus peruskouluissa tulee suunnitella yhteistyössä eri
katsomusryhmien kanssa, niin että perustana on yleinen ihmisoikeusetiikka. On huomattava,
että uskontojen esittely ei täytä tätä vaatimusta. Norjan valtio sai Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimessa langettavan tuomion siitä, ettei se ottanut huomioon eri
katsomusrymien oikeuksia (Grand Chamber Judgment Folgerø and others v. Norway,
464/29.6.2007, appl. No 15472/02).

Johtopäätökset edellisen perusteella:

1) Elämänkatsomustieto tulee säilyttää vaihtoehtona uskonnon opetukselle.

2) Katsomuksellisen opetuksen järjestämiseen tulee varata riittävät voimavarat, jotka
toteuttavat katsomuksellisen tasa-arvon.

3) Perusopetuksessa tulee aloittaa yleinen lainsäädännön harmonisointi lähtökohtana
periaate, ettei jäsenyys uskonnollisessa tai muussa katsomuksellisessa yhteisössä aiheuta
muutoksia henkilön oikeusasemaan. Jäsenyys uskonnollisessa tai muussa katsomuksellisessa
järjestössä ei ole julkinen. Vain asianomainen yhteisö saa pitää rekisteriä kansalaisten
ja Suomessa asuvien kuulumisesta kyseiseen uskonnolliseen tai muuhun katsomukselliseen
yhteisöön (vrt Henkilötietolaki 523/1999).

Helsingissä maalikuun 15. päivänä 2012

Eino Huotari

varapuheenjohtaja

Eeva Karttunen

sihteeri

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *